Sénégalin itsenäisyyspäivä ja tavallista arkielämää

Viime lauantaina 4.4. vietettiin Sénégalin itsenäisyyspäivää. Sénégalin itsenäistyminen tapahtui siis 49 vuotta sitten vuonna 1960 ilman sotaa, Ranskan kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena. Sénégalin ensimmäinen presidentti oli Léopold Sédar Senghor, joka oli paitsi poliitikko, myös runoilija ja kulttuuriteoreetikko. Kuten jo aikaisemmassa jutussani kerroin, Sénégalin tämänhetkinen ja kolmas presidentti on Abdoulaye Wade. Itse en nähnyt itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia lauantaina TV:stä, koska vietin päivän rannalla hengaillen ja grillaten kalaa. Illalla toimintakeskuksessa, Projet Jappoossa, järjestettiin akustinen illanvietto: laulua, kitaransoittoa, djembe-rumpuja ja välillä myös tanssia vähän menevämmän musiikin tahtiin. Itselleni pehmeä, akustinen ja myös hieman kantaaottava musiikki sopi täydellisesti ja ihastuin myös laulaja Njugan ääneen. Hän toimii täällä paikallisen invalidiliiton puheenjohtajana. Sain esimakua tästä musiikista jo edellisenä iltana harjoituksissa toimintakeskuksen katolla, palmujen ympäröimänä ja tähtitaivaan alla :)

Arkielämääni liittyen ajattelin tällä kertaa kertoa jotain myös syömistottumuksista täällä. Normaali aamupala täällä on vajaa puolikas patonki, jonka välissä on esim. tonnikalaa tai mausteista papuseosta. Sen kanssa juodaan Café Toubaa, jossa on vähemmän kofeiinia kuin tavallisessa kahvissa ja lisäksi mausteita ja sokeria. Lounaaksi syödään useimmiten Sénégalin kansallisruokaa, thiep bou djeniä eli riisiä ja kalaa kevyessä öljymarinadissa, lisänä keitettyjä vihanneksia kuten maniokkia, porkkanaa, kurpitsaa ja munakoisoa. Joskus kalan sijasta tarjotaan äyriäiskastiketta tai lihaa maapähkinäkastikkeessa. Lämpimät ateriat syödään yleensä isoilta yhteisiltä lautasilta.

Illallinen on usein samantapainen kuin lounas, tosin riisin sijasta saatetaan käyttää pastaa ja lisätä siihen esim. paistettua munaa ja sipulia. Itse ostan illalla usein puolikkaan patongin, jossa on täytteenä kanaa, sipuliseosta, salaattia, tuoreita vihanneksia ja erikoisuutena ranskalaisia perunoita - eilen näin patongin täytteenä jopa spagettia ;) Ruoan tai veden kanssa ei ole ollut Mborossa ongelmia, koska vesi on täällä puhdasta. Aamiainen maksaa vain reilut 0,20 euroa ja lounaan saan ilmaiseksi muiden toimintakeskuksen työntekijöiden kanssa. Illalla täytetty patonki kanalla maksaa 1,50 €, ilman kanaa tai muuta lihaa 0,75 €.

Yleisesti ottaen paikalliset tuotteet ja ruoka ovat halpoja ja ulkomailta tuodut tuotteet taas kalliimpia. Paikalliset eivät juurikaan syö tuoreita vihanneksia tai hedelmiä, vaan lähinnä edellä mainittuja ruokia. Lisäksi juodaan paljon sokeripitoista vihreää teetä, atayaa. Nyt kun olen saanut hankittua pienen jääkaappini lisäksi kaasukeittimen, voin alkaa laittaa ruokaa myös kotona :) Useimmilla muillakin asuntolassa asuvilla (Chef Ndour, Pape Niang, Gérard, ajoittain Zal Séne) on kaasukeitin ruuanlaittoa varten, mutta tällä hetkellä taidan olla ainoa, jolla on jääkaappi.

Elinkustannukset täällä ovat siis melko alhaiset ja myöskään liikkumiseen ei kulu paljon rahaa, koska usein pääsen 3-4 km:n matkan töihin autolla naapureiden kyydissä; joskus taas kävelen ja joskus kuljen yhteiskuljetuksella autossa, johon otetaan kuljettajan lisäksi kuusi matkustajaa, vaikka tilaa olisi virallisesti vain neljälle... ;) Turvavöitä täällä ei pahemmin ole käytössä, ainakaan vanhemmissa autoissa, mutta toisaalta kyytikin on halpaa: 0,20 € per henkilö. Vuokraa vapaaehtoistyöntekijöiden ei yleensä tarvitse maksaa, mutta ehdotin itse että voisin maksaa edes nimellistä vuokraa, koska saan joka tapauksessa Suomen työvoimatoimistolta tukea elinkustannuksiani varten työelämävalmennustuen muodossa.

Kuten aikaisemmin mainitsin, työpäivät täällä ovat pitkiä: yleensä saavun töihin 8.30-9.30 ja lähden kotiin 19.00-20.00. Välillä olen siis ollut aika väsynyt, vaikka päivään mahtuu myös sosiaalista hengailua pelkän työnteon lisäksi. Ylihuomenna perjantaina lähden vierailemaan toisessa partiolaisten toimintakeskuksessa Diourbelissa, jossa on tällä hetkellä paljon kuumemmat ilmat kuin täällä Mborossa: arviolta noin 35 astetta tai enemmän, eikä juurikaan tuulta... Tarkoituksena on esitellä projektin käynnistyssuunnitelmaa paikan päällä ja aloittaa työntekijöiden rekrytoiminen projektiin julkistamalla avoimet työpaikat. Jokaiseen viiteen toimintakeskukseen tullaan rekrytoimaan kaksi työntekijää Woomal-projektia varten. Lisäksi kansallisella tasolla palkataan kaksi henkilöä Dakarin keskustoimistoon.