Viisumiongelmia ja matka etelän kuumuuteen

Vajaat kaksi viikkoa sitten lähdin pidemmälle matkalle kuin olin arvannutkaan. Tarkoituksena oli mennä ensin pääkaupunki Dakariin ja jatkaa sieltä pikimmiten Etelä-Sénégaliin, Koldan kaupunkiin esittelemään Woomal-hanketta paikallisille partiolaisille. Matka oli tarkoituksella ajoitettu sunnuntaille 17.5., jolloin tuli kuluneeksi kolme kuukautta siitä, kun saavuin Sénégaliin, koska Euroopan unionin kansalaiset saavat oleskella maassa 3 kuukautta ilman viisumia ja mikäli oleskelu maassa jatkuu, on haettava viisumia. Toinen vaihtoehto on poistua hetkeksi maasta esim. Gambiaan, joka on matkan varrella Koldaan mentäessä: tällöin tilanne nollautuu ja oleskelua Sénégalissa voi taas jatkaa uudet 3 kuukautta. Näin oli siis tarkoitus tehdä, mutta varmuuden vuoksi olin kuitenkin jo jättänyt myös viisuminhakupaperit. Koska lähtö Koldaan ei tapahtunutkaan ajallaan 17.5., viisumi olisi hankittava. Puhelimessa viranomaiset olivat silti sitä mieltä, että voisin lähteä Gambiaan ongelmitta, koska viisuminhakuprosessi oli jo aloitettu. Kun saavuin Dakariin, selvisi että asia ei ollutkaan näin: koska viisumi Sénégaliin ei ollut valmiina, en voisi myöskään saada viisumia Gambiaan. Tässä vaiheessa ajattelin jo, että se siitä reissusta sitten, työkaverini Diarietou Gueye ja partiolaiskaverini Assane Ba saisivat lähteä keskenään ja minä joutuisin palaamaan Mboroon.

Sitten kuitenkin keksimme, että voisimme pysytellä Sénégalin puolella ja kiertää Gambian ohi sen sijaan että menisimme sen läpi, vaikka matka-aika pidentyisikin huomattavasti. Koska bussi Koldaan oli juuri lähtenyt maanantaina, jouduimme odottamaan seuraavaa lähtöä Dakarissa torstaihin asti. Gambian kautta matka Koldaan olisi sujunut noin 12 tunnissa, Sénégalin puolella pysytellen se pidentyi 18 tuntiin. Menomatkalla bussi oli niin täysi, että myös käytävillä olevat sivuuntaitettavat tuolit otettiin käyttöön; paluumatkalla oli kuitenkin paljon väljempää. Matkaa tehtiin läpi yön ja pimeässä bussissa nukkuminenkin onnistui kohtalaisen hyvin, vaikka tunnelma olikin hieman epätodellinen. Iltayhdeksän maissa pysähdyttiin syömään illallista ja yöllä kello viideltä yhtäkkiä vessassa käyntiä varten, sitten taas jatkettiin. Välillä ajettiin sujuvasti moottoriteitä pitkin, välillä taas kuoppaisilla asfaltoimattomilla teillä, jolloin matkanteko hyytyi köröttelyksi ja ilma täyttyi pölystä.

Kun saavuimme Koldaan perjantai-iltapäivällä matkan kuumuudesta ja pölystä väsyneinä, lämpötila oli polttavan kuuma, 40 astetta. Kuumuuden lisäksi huomiotani kiinnitti myös maaperän tiilenpunaisen hiekan ja vihreiden puiden yhdistelmä, johon itse ihastuin. Parin tunnin levon jälkeen suuntasimme paikalliseen partiolaisten toimintakeskukseen Woomal-hanketta esittelemään. Kokouksessa oli paikalla viitisentoista partiolaista, joille kerroimme hankkeen päätavoitteista (aavikoitumisen ehkäisystä, jätteiden käsittelystä, ympäristökoulutuksesta ja mikrolainoista) ja etenemisestä: hanke on nyt käyty esittelemässä kaikilla viidellä paikkakunnalla, rekrytointi saadaan pian päätökseen ja koulutukset ja partio-ohjelmaan sisällytetyt aktiviteetit voidaan aloittaa. Matkan tarkoituksena täällä kuten muillakin paikkakunnilla oli myös kartoittaa partiokeskuksen kunnostustarvetta, jotta keskus saataisiin elinvoimaisemmaksi ja aktiviteetteja olisi helpompi toteuttaa. Koldan partiolaiset vaikuttivat kohtalaisen kiinnostuneilta projektista ja muutamaan leirille osallistuvaan mukavaan tyyppiin ehdin jo tutustua paremminkin.

Lauantai oli enimmäkseen vapaata, jolloin kävimme keskustassa kävelemässä ja teimme myös hieman epäonnistuneen yrityksen rantautua Koldan yöelämään... Sunnuntaina Diari ja Assane jatkoivat matkaa läheiseen kylään tapaamaan tuttujaan ja palasivat Dakariin Gambian kautta, koska Assanella oli kiire takaisin opintojensa pariin. Itse jäin Koldaan maanantaihin asti, koska ilman viisumia en edelleenkään voinut palata Gambian kautta. Aika kului sen kummempia tekemättä: tapasin partiolaistuttuja, kävin kaupungilla, makasin tuulettimen ilmavirrassa, pesin pyykkiä ja kävin suihkussa ;)

Pitkän paluumatkan tein siis yksin ja se sujui suuremmitta ongelmitta, tosin bussista puhkesi rengas (vaihto sujui nopeasti) ja poliisi pysäytti kerran kysyäkseen kaikilta henkkareita... Tällä kertaa matka oli vielä aikaisempaakin pidempi 28h (– 4h:n lepotauko Dakarissa), koska jatkoin Dakarista heti samana päivänä takaisin Mboroon. Matkanteon lievästä rankkuudesta huolimatta nautin suuresti maisemanvaihdoksesta sekä tutustumisesta muihin Sénégalin osiin ja niiden luontoon, Koldan kaupunkiin ja sen partiolaisiin. Toisaalta tuntui jo hyvältä palata kotiin tuttujen kavereiden ja kuvioiden pariin. Epätoivottuna yllätyksenä vedet asuntolassa kuitenkin katkaistiin kuin tervetuliaisiksi samana iltana putkirempan takia ;) Onneksi katko kestää vain muutaman päivän ja pikkuhiljaa asiat taas asettuvat aloilleen. Viisumi- ja virastoasioinnin jälkeen osaan myös taas paremmin samaistua Suomeen saapuviin ulkomaalaisiin, jotka joutuvat hoitamaan asioitaan puutteellisella kielitaidolla byrokratiaviidakossa ja tulemaan toimeen ei-aina-niin-yhteistyöhaluisten asiakaspalveluhenkilöiden kanssa.

Bob Marleyn muistopäivä 11. toukokuuta

Viime maanantaina Senegalissa muisteltiin Bob Marleya hänen kuolinpäivänsä 11.5.1981 kunniaksi. Huolimatta siitä, että kuolemasta on aikaa jo 28 vuotta, Marley on täällä edelleen erittäin suosittu: hän on reggaen kuningas vähän niin kuin Elvis Presley on rock n' rollin kuningas. Maanantaina siis kuunneltiin Marleyn musiikkia ja kokoonnuttiin täällä Mborossa rannalle viettämään iltaa; Dakarissa ja Thiesissä meno oli luultavasti monta astetta näyttävämpää.

Bob Marley syntyi 6.2.1945 Jamaikalla Saint Annissa ja muutti 14-vuotiaana Jamaikan pääkaupunkiin Kingstoniin. Vain 36-vuotiaaksi elänyt Marley teki musiikillisen uransa lähinnä The Wailers-yhtyeen kanssa ja kuului suurimman osan elämästään rastafari-liikkeen piiriin. Marley kävi elämänsä aikana vierailemassa Afrikan maista Etiopiassa, Zimbabwessa ja Etelä-Afrikassa; hänen tarkoituksenaan oli tulla myös Senegaliin, mutta tämä vierailu ei koskaan toteutunut. Marleyn perhe oli suuri: 13 lasta, tosin kaikkien äiti ei suinkaan ollut Marleyn vaimo Rita ;) Marleyn elämänfilosofia oli edistää tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, vapautta ja lähimmäisen rakkautta. Vaikka hän kritisoikin länsimaista kapitalistista järjestelmää, hän ei kuitenkaan kritisoinut itse ihmisiä, vaan halusi tulla toimeen kaikkien kanssa. Hän myös kannatti ihmisten yhdistymistä, kuten lauluista One Love (”let's get together and feel alright”) ja Africa Unite käy ilmi. Näiden lisäksi Marleyn tunnetuimpia kappaleita ovat mm. No Woman, No Cry, Could You Be Loved, I Shot the Sheriff, Redemption Song ja Get Up, Stand Up.

Ottaen huomioon Bob Marleyn välittämän elämänfilosofian ja hänen musiikillisen panoksensa, ei ole ihme että hän nauttii Sénégalissa edelleen niin suurta suosiota – vaikka en tänne tullessani osannutkaan sitä aavistaa. Yksi lisäselitys suosiolle saattaa olla, että Bob Marley onnistui länsimaisen musiikkibisneksen ulkopuolelta käsin luomaan jotain uutta, antamaan äänen syrjään jääneiden ihmisten tarpeille ja valtavirran ulkopuolisille näkemyksille. Kantaaottavista ja kriittisistäkin sanoituksistaan huolimatta hän saavutti suosiota kansainvälisesti myös länsimaisen yhteiskuntajärjestelmän piirissä, jota hän itse kritisoi mm. kappaleessaan Babylon System. Marley onnistui siis musiikillaan ylittämään monenlaisia raja-aitoja eri ihmisryhmien välillä pyrkiessään kohti yhdistymisen ideaalia.