tiistai 29. syyskuuta 2009

Dakar veden vallassa

Sadekausi on Senegalissa edelleen enemmän tai vähemmän vauhdissa. Vesi kerääntyy maassa valtaviksi lammikoiksi, jotka paikoittain haihtuvat nopeastikin auringon kuumuudessa ja imeytyvät sopivanlaatuiseen maaperään. Näin ei kuitenkaan käy kaikkialla: mm. pääkaupunki Dakarissa kärsitään edelleen viimevuotisten sateiden aiheuttamista vahingoista, minkä päälle tulevat tämän vuoden sateet. Dakarin vesiongelmat aiheutuvat lähinnä puutteellisesti viemäröinnistä ja siitä, että ihmiset ovat kaatopaikkojen väheisyyden vuoksi haudanneet roskia maahan, jolloin maaperä ei enää ime vettä entiseen malliin. Tämän seurauksena myös rakennusten sisälle on tulvinut vettä, jota voi olla lattialla 30 cm tai enemmänkin, jo edellisestä sadekaudesta lähtien. Talojen asukkaat eivät kuitenkaan välttämättä ole löytäneet toista väliaikaista asuinpaikkaa tai eivät ole halunneet hylätä kotiaan, joten asunnoissa on vedestä huolimatta jatkettu asumista. Tämä on luonnollisesti melko epämukavaa ja myös terveydelle haitallista, mm. siksi että vesi houkuttaa paikalle malariasääsket eivätkä vessat toimi asianmukaisesti. Kyseessä on lähinnä tiettyjen Dakarin kortteleiden ongelma, tosin samaa ilmiötä esiintyy myös Saint-Louis'ssä, Mbourissa, Kaolackissa ja Thiesissä. Mborossa ongelmilta on vältytty, koska maaperä imee vettä kohtalaisen hyvin.

Dakarin tilannetta ovat koettaneet korjata mm. Senegalin partiolaiset, jotka siirsivät noin 400 lasta ja nuorta Dakarista tänne Mboron CIFOPiin leirille ja yrittivät samaan aikaan saada kodeissa lainehtivaa vettä aisoihin. Helppoa se ei ollut, koska vaikka veden saisikin pumpattua kokonaan ulos, sille on hankala löytää sijoituspaikkaa. Käytännössä vettä pumpattiin ulos asunnoista palomiesten avustuksella 65 partiolaisen voimin ja ohjattiin pois asuinpaikkojen läheisyydestä tiehen kaivettuja ojia pitkin. Mboron leirillä partiolaiset järjestivät kodeistaan eroon joutuneille 3-15-vuotiaille lapsille ja nuorille kaikenlaista ohjelmaa, kuten taidetyöpajoja, itämaisia taistelulajeja ja reportaasien tekemistä sekä huolehtivat heidän vaate- ja ruokahuollostaan. Mboron leiri kesti yhteensä kolme viikkoa, Dakarin kotien auttamiseksi suunnattu työleiri kutistui resurssien puutteessa vain viikkoon.

Leirin viimeistä päivää vietettiin toissapäivänä ja kaikki leiriläiset ovat nyt palanneet koteihinsa – CIFOP on taas tyhjentynyt. Kyyneliä nähtiin sekä leirin alussa että lopussa: alussa lähinnä koti-ikävän takia ja siksi, että osa lapsista ei ikinä ollut yöpynyt luonnon keskellä, lopussa taas uusista ystävistä ja leirin tunnelmasta luopuminen oli joillekin liikaa. Suuri osa lapsista jaksoi kuitenkin olla iloisia yhdessä vietetystä ajasta ja toisaalta tulevasta kotiväkensä jälleennäkemisestä. Myös osa leirin vastuuhenkilöistä lopetti leirin haikeissa tunnelmissa, osa oli lähinnä helpottuneita päästessään vihdoin hengähtämään kaiken touhuamisen jälkeen. Surullista lasten kotiinpaluussa on se, että kaikkien koteja ei ole pystytty pelastamaan veden vallasta. Partiolaisten lisäksi myös Punainen Risti on ilmaissut kiinnostuksensa auttaa Dakarin vesiongelmassa. Koska ongelmalla on tapana toistua vuosittain, ainoa kestävä ratkaisu olisi Dakarin viemäröintijärjestelmän kehittäminen toimivaksi. Kunnan ja valtion kapasiteetti ja motivaatio ongelman ratkaisemiseksi tuntuu kuitenkin olevan melko rajallista.

Toim. huom. 2.10.: Sain itse asiassa eilen kuulla, että sadekausi alkaa ainakin täällä Mboron ja Dakarin alueella jo lähestyä loppuaan, mikä tarkoittaa sitä, että sateet lähtevät, kuumuus jää ;) Ja kuumuushan siis pahenee, kun ei ole enää viilentäviä sateita. Toivon mukaan myös lämpötila siitä pikkuhiljaa tippuu...

torstai 3. syyskuuta 2009

Ramadan

Senegalissa kuten muuallakin islamilaisessa maailmassa eletään nyt ramadanin aikaa, joka alkoi tänä vuonna 22.8. ja päättyy 21.9. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että auringonnoususta auringonlaskuun asti paastotaan eli ei syödä, tupakoida tai juoda edes vettä. Valoisaan aikaan ei myöskään harrasteta seksiä, yöaikaankin se on sallittua vain naimisissa oleville pareille – kuten kyllä periaatteessa muulloinkin. Lisäksi päivittäiset viisi rukouskertaa ovat tavallista tärkeämmässä asemassa. Ramadanin henkeen kuuluu myös olla erityisen ystävällinen ja anteeksiantavainen muita kohtaan: kuukausi päättyykin korité-juhlaan (Aïd el-Fitr), jolloin sen lisäksi että syödään hyvin, pyydetään myös anteeksi kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta mahdollisia vuoden aikana tehtyjä töppäilyjä.

Senegalissa ramadan tuntuu muuttavan melko radikaalisti useimpien muslimien ja jossain määrin myös ei-muslimien elämää – jälkimmäisten elämää mm. siksi, että lounasta ei kovin helpolla ole tarjolla, paitsi jos itse kokkaa. Yleisesti ottaen täällä suhtaudutaan mielestäni uskontoon melko vapaamielisesti eikä tiukkoja sääntöjä ole. Periaatteessa islamin mukaan pitäisi esim. rukoilla viisi kertaa päivässä, mutta monet työkavereistani ja kavereistani eivät vaikuta rukoilevan kuin aamulla ja illalla, enkä siis kovin paljon edes näe rukoilevia ihmisiä. Ramadanin aikaan tämä kuitenkin muuttuu ja koraanin ohjeita noudatetaan tavallista huolellisemmin. Kysymys on ilmeisesti myös siitä, että kun hoitaa ramadanin hyvin, muun ajan vuodesta voi sitten ottaa vähän löysemmin eikä tarvitse olla turhan tarkka. Ramadan on siis tavallaan hyvityskuukausi.

Ramadanin noudattamisessa on myös yksilöllisiä eroja: ihmiset tulkitsevat eri tavalla esim. sitä, minkälainen toiminta on sallittua yöaikaan. Päiväsaikaan vallitseekin sitten melko tiukka linja. On tietysti myös muslimeja, jotka mm. kieltäytyvät paastoamasta, koska se on liian rankkaa, mutta yleensä näin tehdään vain lääkärinmääräyksestä, kuukautisten aikana tai muusta painavammasta syystä. Syömisen suhteen ei pahemmin lipsuta, mutta jos vedenjuontiin tulee pakottava tarve, niin lasillisen voi päivälläkin ottaa.

Normaalisti paastoaminen Senegalissa tarkoittaa, että aamulla viiden aikaan sopii syödä, mutta sen jälkeen seuraavan kerran vasta 19.30. En tiedä miten Suomessa toimitaan esim. jos ramadan sattuu kesäaikaan, jolloin aurinko on taivaalla myöhään yöhön tai talvella, kun valoisa aika on erittäin lyhyt: saako kesällä syödä juuri ollenkaan ja talvella taas aika reippaasti? Paastoamisen opettelu aloitetaan ainakin täällä usein jo pikkulapsi-iässä, jolloin pienet välipalat päivän mittaan ovat kuitenkin sallittuja. Myöhemmin siirrytään pikkuhiljaa oikeaoppiseen paastoamiseen.

Itselleni paastoamisen kestäminen tuntuu melko vaikealta käsittää, koska yleensä en ole muutamaa tuntia enempää ottamatta vesihuikkaa tai syömättä purkkaa tms. Toiset täällä sanovat, ettei paastoaminen ole hankalaa, mutta monien mielestä kyllä on – silti siitä selviydytään. Keinoja nälän- ja janontunteen hälventämiseksi ovat mm. pienten tai suurtenkin askareiden teko, joka vie ajatukset muualle, TV:n katsominen, (hengellisen) musiikin kuuntelu tai rukoilu, myöhään nukkuminen ja lepäily tilaisuuden tullen. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan pysty lepäämään, vaan joidenkin on painettava rankkaa fyysistäkin työtä koko pitkän päivän eikä työpäiviä yleensä lyhennetä.

Oma melko säälittävä versioni ramadanista on syödä aamulla ennen töihin lähtöä noin 8.30 ja seuraavan kerran klo 14-16 aikaan. Pystyn siis olemaan syömättä maksimissaan noin 7h – siinäkin ajassa mieliala usein tippuu melko radikaalisti ja lopulta tekee vain mieli nukkua... En myöskään pysty olemaan juomatta vettä tai syömättä purkkaa edes tuota aikaa. Kevyen lounaan jälkeen pystyn taas jatkamaan omaa ”paastoani” iltaan asti. Vaikka jotkut vapaaehtoistyönkijät täällä ovat noudattaneet paastoa solidaarisuussyistä uskonnosta riippumatta, itse en siis siihen ole ryhtynyt. Solidaarisuutta osoitan lähinnä välttämällä syömistä ja juomista julkisilla paikoilla valoisaan aikaan. Iltaisin klo 19.30 osallistun kyllä mielihyvin ndogou'un, syömättömyyden loppumisen viettoon, vaikken paastonnut olekaan... ;)