Woomal-hankkeesta, -leiristä ja maailmanparannuksen olemuksesta

Niinhän siinä sitten kävi, että kun lähtö alkaa lähetä, niin vielä tekisi mieli jäädä... Suomeen paluuseeni on nyt alle kuukausi aikaa ja hommia täällä kyllä riittäisi. Viime viikon lopussa järjestettiin kolmen päivän koulutusjakso Woomal-hankkeeseen palkatulle henkilökunnalle itse hankkeeseen ja yleisesti ympäristönsuojeluun liittyen. Paikalla oli henkilökuntaa kaikista hankkeeseen osallistuvista partiolaisten toimintakeskuksista eli Mborosta, Fimelasta, Koldasta, Niakharista ja Diourbelista. Koulutuksessa käytiin läpi hankkeen toimintasuunnitelma kuukausittain jokaisen keskuksen kohdalla, yleisiä ympäristönsuojeluasioita, mikroluottokassan hoitoon liittyviä seikkoja ja hankkeen käytännön toimintaa. Hanke siis vihdoin käynnistyy ja aktiviteetit aloitetaan, harmi vaan että itseni pitäisi alkaa palata Suomeen, juuri kun päästiin asiaan... Kehitysyhteistyöhankkeiden hidas käynnistyminen ei kuitenkaan ole mitenkään epätavallista, vaan se on yleensä hankkeen haastavin vaihe ja siksi myöskään ensimmäisen vapaaehtoisen rooli ei ole siitä helpoimmasta päästä.

Tässä vaiheessa tulee väistämättä mieleen pohtia, onko maailma blogini otsikon mukaan yhtään parantunut täällä oloaikani. Woomal-hankkeella on kieltämättä mahdollisuuksia parantaa maailmaa ympäristön ja ihmisten työllistymisen osalta ja tämän toteuttamiseksi on jo tehty paljon työtä; nyt on edessä käytännön toimintavaihe, jolloin tuloksia voidaan todella saada näkyville. Sekä projektin osalta että omassa elämässäni täällä fiilikseni ovat vaihdelleet reissuni aikana iloisesta toiveikkuudesta synkkiin harmaisiin hetkiin, jolloin tuntuu että mikään ei etene. Tasapainoilu optimismin ja pessimismin välillä on haastavaa enkä vielä ole löytänyt salaisuutta siihen, miten vaakakupin saisi kallistumaan pysyvästi positiivisemman puolelle. Tätäkin kehitysyhteistyötä on siis vielä tehtävänä itseni kanssa... ;) Muuten sanoisin maailmanparannuksesta hieman kliseisesti, että se alkaa usein pienistä asioista, kuten omasta lähipiiristä, josta vaikutus voi sitten yhteistyön voimalla levitä laajemmalle. Sekä yhteistyötä että yksilöllistä panostusta siis tarvitaan. Asiaan uskominen ja tunnetasolla mukanaolo on melko olennaista, jotta kehitystä voisi tapahtua.

Tänään on siitä mielenkiintoinen päivä täällä, että Woomal-leirin valmistelu eli ”pre-camp” alkaa Mborossa kämppäni lähellä CIFOPin koulutuskeskuksen vieressä. Muidenkin maiden partioleirejä on siellä kesän mittaan pidetty ja perjantaina on siis suomalaisten vuoro. Ryhmä saapuu silloin Dakariin ja sieltä ensi tiistaina Mboroon. Vierailuja tehdään myös Diourbelin ja Fimelan kaupungeissa ja leiri päättyy Dakariin. Tämän hetkisten laskelmien mukaan leirille osallistuu 31 suomalaista ja 35 senegalilaista partiolaista. Itse en harmi kyllä taida pystyä olemaan mukana koko aikaa, koska projektiin liittyviä töitä ei voi pistää tauolle ja näin ollen matkustan ensi viikon alussa hoitamaan projektin käytännön järjestelyitä Diourbeliin ja Niakhariin sekä viikon lopussa mahdollisesti uudestaan jopa kauas Etelä-Sénégalin Koldaan. Toimintaa on siis tiedossa loppuajalleni täällä melko reippaanlaisesti, mikä on hyvä, kunhan vaan ehtii välillä levähtääkin... Nettiyhteyksistä ei reissujen aikana ole takuita, mutta palaan blogini ääreen taas tilaisuuden tullen :)