Tilannekatsaus

Kesän edetessä ilmat täällä ovat alkaneet käydä aika hiostaviksi ja Mborossakin pyöritään nykyään lähes päivittäin 30 asteen kieppeillä. Sateita ei Mborossa vielä ole ollut kunnolla kuin yhden kerran, vaikka nyt aletaan jo virallisesti olla sadekaudessa. Usein sanotaan, että kuumalla ilmalla ruokahalukin vähenee, mutta itse olen sen sijaan huomannut saavani äkillisiä makeanhimokohtauksia, vaikka voi olla että oikeasti olisin vaan kylmän veden tarpeessa. Vastoin ennakko-odotuksiani en siis todellakaan ole laihtunut täällä, vaan pikemminkin lihonut... Suurin syy tähän on varmasti liikunnan puute: pitkien työpäivien jälkeen ei yleensä enää riitä paljonkaan energiaa liikunnan harrastamiseen ja kuumalla ilmalla ei meinaisi jaksaa enää kävellä edes työmatkoja. Yleisesti ottaen täällä myös mieluummin liikutaan autolla kuin jalkaisin, joten kyydin tarjoajiakin riittää. Myös ruokavalioni on täällä on aika erilainen kuin Suomessa: vihanneksia tulee syötyä vähemmän ja täysin valkoista leipää taas enemmän. Niin ja tosiaan myös radikaalisti lisääntyneellä sokerinkulutuksella voi olla osansa asiaan ;) Senegalilaiseen maustekahviin ja teehen laitetaan perinteisesti paljon sokeria, virvoitusjuomista on harvoin tarjolla light-versiota ja siihen päälle sitten vielä keksit tai muut makeapalat... Terveellisempänä lisänä ruokavaliooni ovat ilmestyneet mangot, joiden sesonkiaika on juuri meneillään.

Reissustani täällä ei enää ole kovinkaan paljon jäljellä, enää reilut 5 viikkoa. Aika on puolivälin jälkeen alkanut kulua todella nopeasti ja nyt alkaa tuntua, että mielellään ottaisi vähän jatkoaikaa, kun hanke alkaa vihdoinkin kunnolla käynnistyä ja vielä olisi paljon asioita, joita haluaisi täällä tehdä – vaikka toisaalta paljon on jo tullut nähtyä ja koettuakin :) Sopeutuminen paikalliseen elämäntyyliin on ollut vaiherikasta: välillä tuntuu, että on kuin kotonaan, välillä taas että on vieläkin ihan pihalla. Työpaikalla ja tuttujen kavereiden kanssa on luonnollisesti kotoisampi olo, samoin pääkaupunki Dakarissa, koska koen itseni kuitenkin melko kaupunki-ihmiseksi lähes koko ikäni Helsingissä asuneena. Siksi esim. Mboron markkinoilla käynti ja ostosten teko siellä saattaa edelleen olla hieman outo kokemus, kun on tottunut että kaiken tarvitsemansa löytää yhdestä kaupasta ja ostokset saa itse poimia hyllyiltä. Sopeutumisen tunne riippuu tilanteen ja seuran lisäksi ehdottomasti myös yleisestä mielialasta.

Alle kolmen viikon päästä saankin sitten pitkästä aikaa puhua suomea oikein kunnolla, kun ryhmä suomalaisia partiolaisia saapuu Senegaliin Woomal-leiriä varten. Sen jälkeen kaksi viikkoa kuluu leirin merkeissä ja sitten onkin enää 10 päivää aikaa jäljellä täällä ennen suunniteltua kotiinpaluupäivääni, ellen nyt sitten jää tänne vielä hetkeksi lomailemaan töiden loputtua... Lähtöni jälkeen hanke jatkuu ja on toivottavasti siinä vaiheessa jo erittäin elinvoimainen. Itse toivon tänä loppuaikani täällä pystyväni olemaan mahdollisimman paljon hyödyksi hankkeelle ja pääseväni osallistumaan ympäristökasvatustilaisuuksiin ja ympäristön hyväksi tehtäviin aktiviteetteihin. Toivon myös ystävystyväni vielä paremmin työkavereideni kanssa, mihin kyllä riittää tilaisuuksia, jos vaan haluaa. Olen myös silloin tällöin alkanut osallistua työpaikkani ravintolan ruoanlaittoon ja ehkä siis opin vielä ennen lähtöäni kokkaamaan senegalilaisittain. Matkusteltua on jo tullut aika paljon eli siihen ei enää taida olla tarvetta: sekä Etelä- että Pohjois-Sénégalissa on tullut käytyä. Jotain konkreettista, kuten paikallisia taide-esineitä, haluaisin myös viedä mukanani Suomeen valokuvien ja muistojen lisäksi. Vaikka voihan olla, ettei tämä jää viimeiseksi Sénégalin reissukseni, saa nähdä miten elämä kuljettaa... :)