Ramadan

Senegalissa kuten muuallakin islamilaisessa maailmassa eletään nyt ramadanin aikaa, joka alkoi tänä vuonna 22.8. ja päättyy 21.9. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että auringonnoususta auringonlaskuun asti paastotaan eli ei syödä, tupakoida tai juoda edes vettä. Valoisaan aikaan ei myöskään harrasteta seksiä, yöaikaankin se on sallittua vain naimisissa oleville pareille – kuten kyllä periaatteessa muulloinkin. Lisäksi päivittäiset viisi rukouskertaa ovat tavallista tärkeämmässä asemassa. Ramadanin henkeen kuuluu myös olla erityisen ystävällinen ja anteeksiantavainen muita kohtaan: kuukausi päättyykin korité-juhlaan (Aïd el-Fitr), jolloin sen lisäksi että syödään hyvin, pyydetään myös anteeksi kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta mahdollisia vuoden aikana tehtyjä töppäilyjä.

Senegalissa ramadan tuntuu muuttavan melko radikaalisti useimpien muslimien ja jossain määrin myös ei-muslimien elämää – jälkimmäisten elämää mm. siksi, että lounasta ei kovin helpolla ole tarjolla, paitsi jos itse kokkaa. Yleisesti ottaen täällä suhtaudutaan mielestäni uskontoon melko vapaamielisesti eikä tiukkoja sääntöjä ole. Periaatteessa islamin mukaan pitäisi esim. rukoilla viisi kertaa päivässä, mutta monet työkavereistani ja kavereistani eivät vaikuta rukoilevan kuin aamulla ja illalla, enkä siis kovin paljon edes näe rukoilevia ihmisiä. Ramadanin aikaan tämä kuitenkin muuttuu ja koraanin ohjeita noudatetaan tavallista huolellisemmin. Kysymys on ilmeisesti myös siitä, että kun hoitaa ramadanin hyvin, muun ajan vuodesta voi sitten ottaa vähän löysemmin eikä tarvitse olla turhan tarkka. Ramadan on siis tavallaan hyvityskuukausi.

Ramadanin noudattamisessa on myös yksilöllisiä eroja: ihmiset tulkitsevat eri tavalla esim. sitä, minkälainen toiminta on sallittua yöaikaan. Päiväsaikaan vallitseekin sitten melko tiukka linja. On tietysti myös muslimeja, jotka mm. kieltäytyvät paastoamasta, koska se on liian rankkaa, mutta yleensä näin tehdään vain lääkärinmääräyksestä, kuukautisten aikana tai muusta painavammasta syystä. Syömisen suhteen ei pahemmin lipsuta, mutta jos vedenjuontiin tulee pakottava tarve, niin lasillisen voi päivälläkin ottaa.

Normaalisti paastoaminen Senegalissa tarkoittaa, että aamulla viiden aikaan sopii syödä, mutta sen jälkeen seuraavan kerran vasta 19.30. En tiedä miten Suomessa toimitaan esim. jos ramadan sattuu kesäaikaan, jolloin aurinko on taivaalla myöhään yöhön tai talvella, kun valoisa aika on erittäin lyhyt: saako kesällä syödä juuri ollenkaan ja talvella taas aika reippaasti? Paastoamisen opettelu aloitetaan ainakin täällä usein jo pikkulapsi-iässä, jolloin pienet välipalat päivän mittaan ovat kuitenkin sallittuja. Myöhemmin siirrytään pikkuhiljaa oikeaoppiseen paastoamiseen.

Itselleni paastoamisen kestäminen tuntuu melko vaikealta käsittää, koska yleensä en ole muutamaa tuntia enempää ottamatta vesihuikkaa tai syömättä purkkaa tms. Toiset täällä sanovat, ettei paastoaminen ole hankalaa, mutta monien mielestä kyllä on – silti siitä selviydytään. Keinoja nälän- ja janontunteen hälventämiseksi ovat mm. pienten tai suurtenkin askareiden teko, joka vie ajatukset muualle, TV:n katsominen, (hengellisen) musiikin kuuntelu tai rukoilu, myöhään nukkuminen ja lepäily tilaisuuden tullen. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan pysty lepäämään, vaan joidenkin on painettava rankkaa fyysistäkin työtä koko pitkän päivän eikä työpäiviä yleensä lyhennetä.

Oma melko säälittävä versioni ramadanista on syödä aamulla ennen töihin lähtöä noin 8.30 ja seuraavan kerran klo 14-16 aikaan. Pystyn siis olemaan syömättä maksimissaan noin 7h – siinäkin ajassa mieliala usein tippuu melko radikaalisti ja lopulta tekee vain mieli nukkua... En myöskään pysty olemaan juomatta vettä tai syömättä purkkaa edes tuota aikaa. Kevyen lounaan jälkeen pystyn taas jatkamaan omaa ”paastoani” iltaan asti. Vaikka jotkut vapaaehtoistyönkijät täällä ovat noudattaneet paastoa solidaarisuussyistä uskonnosta riippumatta, itse en siis siihen ole ryhtynyt. Solidaarisuutta osoitan lähinnä välttämällä syömistä ja juomista julkisilla paikoilla valoisaan aikaan. Iltaisin klo 19.30 osallistun kyllä mielihyvin ndogou'un, syömättömyyden loppumisen viettoon, vaikken paastonnut olekaan... ;)