Dakar veden vallassa

Sadekausi on Senegalissa edelleen enemmän tai vähemmän vauhdissa. Vesi kerääntyy maassa valtaviksi lammikoiksi, jotka paikoittain haihtuvat nopeastikin auringon kuumuudessa ja imeytyvät sopivanlaatuiseen maaperään. Näin ei kuitenkaan käy kaikkialla: mm. pääkaupunki Dakarissa kärsitään edelleen viimevuotisten sateiden aiheuttamista vahingoista, minkä päälle tulevat tämän vuoden sateet. Dakarin vesiongelmat aiheutuvat lähinnä puutteellisesti viemäröinnistä ja siitä, että ihmiset ovat kaatopaikkojen väheisyyden vuoksi haudanneet roskia maahan, jolloin maaperä ei enää ime vettä entiseen malliin. Tämän seurauksena myös rakennusten sisälle on tulvinut vettä, jota voi olla lattialla 30 cm tai enemmänkin, jo edellisestä sadekaudesta lähtien. Talojen asukkaat eivät kuitenkaan välttämättä ole löytäneet toista väliaikaista asuinpaikkaa tai eivät ole halunneet hylätä kotiaan, joten asunnoissa on vedestä huolimatta jatkettu asumista. Tämä on luonnollisesti melko epämukavaa ja myös terveydelle haitallista, mm. siksi että vesi houkuttaa paikalle malariasääsket eivätkä vessat toimi asianmukaisesti. Kyseessä on lähinnä tiettyjen Dakarin kortteleiden ongelma, tosin samaa ilmiötä esiintyy myös Saint-Louis'ssä, Mbourissa, Kaolackissa ja Thiesissä. Mborossa ongelmilta on vältytty, koska maaperä imee vettä kohtalaisen hyvin.

Dakarin tilannetta ovat koettaneet korjata mm. Senegalin partiolaiset, jotka siirsivät noin 400 lasta ja nuorta Dakarista tänne Mboron CIFOPiin leirille ja yrittivät samaan aikaan saada kodeissa lainehtivaa vettä aisoihin. Helppoa se ei ollut, koska vaikka veden saisikin pumpattua kokonaan ulos, sille on hankala löytää sijoituspaikkaa. Käytännössä vettä pumpattiin ulos asunnoista palomiesten avustuksella 65 partiolaisen voimin ja ohjattiin pois asuinpaikkojen läheisyydestä tiehen kaivettuja ojia pitkin. Mboron leirillä partiolaiset järjestivät kodeistaan eroon joutuneille 3-15-vuotiaille lapsille ja nuorille kaikenlaista ohjelmaa, kuten taidetyöpajoja, itämaisia taistelulajeja ja reportaasien tekemistä sekä huolehtivat heidän vaate- ja ruokahuollostaan. Mboron leiri kesti yhteensä kolme viikkoa, Dakarin kotien auttamiseksi suunnattu työleiri kutistui resurssien puutteessa vain viikkoon.

Leirin viimeistä päivää vietettiin toissapäivänä ja kaikki leiriläiset ovat nyt palanneet koteihinsa – CIFOP on taas tyhjentynyt. Kyyneliä nähtiin sekä leirin alussa että lopussa: alussa lähinnä koti-ikävän takia ja siksi, että osa lapsista ei ikinä ollut yöpynyt luonnon keskellä, lopussa taas uusista ystävistä ja leirin tunnelmasta luopuminen oli joillekin liikaa. Suuri osa lapsista jaksoi kuitenkin olla iloisia yhdessä vietetystä ajasta ja toisaalta tulevasta kotiväkensä jälleennäkemisestä. Myös osa leirin vastuuhenkilöistä lopetti leirin haikeissa tunnelmissa, osa oli lähinnä helpottuneita päästessään vihdoin hengähtämään kaiken touhuamisen jälkeen. Surullista lasten kotiinpaluussa on se, että kaikkien koteja ei ole pystytty pelastamaan veden vallasta. Partiolaisten lisäksi myös Punainen Risti on ilmaissut kiinnostuksensa auttaa Dakarin vesiongelmassa. Koska ongelmalla on tapana toistua vuosittain, ainoa kestävä ratkaisu olisi Dakarin viemäröintijärjestelmän kehittäminen toimivaksi. Kunnan ja valtion kapasiteetti ja motivaatio ongelman ratkaisemiseksi tuntuu kuitenkin olevan melko rajallista.

Toim. huom. 2.10.: Sain itse asiassa eilen kuulla, että sadekausi alkaa ainakin täällä Mboron ja Dakarin alueella jo lähestyä loppuaan, mikä tarkoittaa sitä, että sateet lähtevät, kuumuus jää ;) Ja kuumuushan siis pahenee, kun ei ole enää viilentäviä sateita. Toivon mukaan myös lämpötila siitä pikkuhiljaa tippuu...